Turkisbuumi voi vaarantaa koko alan alasajon
EU-komissio pohtii parhaillaan kantaansa Fur Free Europe -kansalaisaloitteeseen, joka vaatii turkistarhauksen lakkauttamista ja myynnin kieltämistä EU:n alueella. Itse olen jo pitkään ajatellut, että EU-tason päätös on ainoa keino saada elinkeino loppumaan Suomessa, jossa alalle on aina löytynyt vankkaa tukea hallituksesta riippumatta. Esimerkiksi nykyinen hallitus valmistelee turkistarhoille 15 vuoden siirtymäjaksoa suurempiin häkkeihin siirtymiseksi. Tätä on tehty tarkkaan alan lobbareita kuunnellen samalla kun muualla Euroopassa alaa on ajettu alas. Tämä siitä huolimatta, että suomalaisten selvä enemmistö kannattaa alan kieltämistä. Voidaanko viimein lopettaa puheet Suomesta eläinten oikeuksien mallimaana?
Kun turkistarhaus on kielletty jo melkein kaikissa Euroopan maissa tai toiminta on lainsäädännön kiristyksien takia loppunut, voisi ehkä olettaa, että komissio päätyisi tukemaan kansalaisaloitetta. En olisi tästä kuitenkaan ollenkaan varma. Animalia uutisoi helmikuussa, että komissio on tavannut aloitteen tiimoilta käytännössä vain turkisalan edustajia.
Tilannetta ei myöskään paranna nykyinen turkisbuumi, joka on saanut erityisesti nuoret suosimaan turkiksia tai niiltä näyttäviä tekoturkiksia. Myös monet julkkikset ovat lähteneet trendiin mukaan, ja turkiksia onkin nähty erityisesti monella artistilla Kaija Koosta Turistiin. Myös Suomen euroviisuedustaja Linda Lampenius on edustanut tekoturkis päällä promokuvissa, joka on saanut esimerkiksi eläinoikeusfilosofi Elisa Aaltolan kritisoimaan Lampeniuksen toimintaa. Aaltola näkee toiminnan turkisten normalisointina, joka pelaa suoraan turkisalan pussiin. Erityisesti julkisuuden henkilöiltä voisi odottaa vastuullisempaa toimintaa, sillä heidän julkisuutensa valjastaminen näyttävien turkisten esittelyyn on omiaan normalisoimaan turkiksia. Ei olekaan ihme, että turkisala on ottanut trendin innokkaasti vastaan.
Turkisten pukemista puolustellaan ihmisten oikeudella valita mitä päälleen laittaa, ja argumenteilla siitä, ettei esimerkiksi tekoturkisten tai niin sanottujen vintage-turkisten käyttö aiheuta eläimille kärsimystä. Itse näen nämä argumentit varsin heikkoina jo pelkästään siksi, että turkisten päällä pitäminen julkisesti tekee siitä hyväksyttävämpää myös muiden ihmisten silmissä. Ajatus siitä, että ihmisten pukeutuminen olisi moraalisten kysymysten yläpuolella on omituinen ja tuo lähinnä esiin henkilön omaa ihmis- ja yksilökeskeistä maailmankuvaa. Tällöinhän ei voitaisi myöskään keskustella esimerkiksi pikamuodista tai lapsityövoiman käytöstä vaateteollisuudessa. Täytyy myös muistaa, että vintage-turkiksia ei ole loputtomasti, eli turkisbuumi tulee väistämättä nostamaan myös uusien turkisten kysyntää. Ottaen huomioon, että turkisala on ollut pahasti tappiollinen jo vuosia ja selvinnyt käytännössä vain valtion tuella, on lisääntyvä myynti asia, jota ala voi käyttää tukenaan komission lobbauksessa.
Muitakin argumentteja on nähty. Esimerkiksi MTV:n toimittaja Leo Kirjonen syytti Lampeniuksen kritisoijia maalittamisesta ja toisaalta tekopyhyydestä, sillä Lampeniuksen rinnalla poseeraava Pete Parkkonen ei nahkatakissaan joutunut vastaavan kritiikkiryöpyn kohteeksi. Kommentit, joita Kirjonen oli antanut esimerkkeinä olivat kuitenkin varsin asiallisia, enkä ainakaan näistä vetäisi samanlaista johtopäätöstä. On aika erikoista ajatella, ettei julkisuuden henkilön turkiksen käyttöä saisi ollenkaan kritisoida.
Vaikka itse pidän kaikkea eläintuotantoa yhtä moraalittomana, on kuitenkin ymmärrettävää miksi juuri turkikset saavat ihmisten tunteet kuumenemaan. Turkistuotannossa villieläimiä pidetään pienissä häkeissä vain heistä saatavan turkin takia. Lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on todennut, että nykymuotoinen turkistuotanto muodostaa jatkuvan riskin jopa koronaepidemiaa pahemmalle pandemialle. Vaikka myös "tavallinen" eläinten tehotuotanto aiheuttaa samankaltaisia riskejä, on ihmisten aina helpompaa kritisoida ongelmaa, johon he eivät itse toiminnallaan osallistu.
En myöskään usko, että Lampeniuksen kritisointi olisi erityisesti johtunut hänen naiseudestaan. Jos Parkkonen olisi pukeutunut turkikseen Lampeniuksen tavoin, olisi kritiikki mitä todennäköisimmin kohdistunut myös häneen. Pitää muistaa, että nahkatakin pitäminen Suomessa on huomattavasti hyväksytympää verrattuna turkikseen, joten näiden kahden asian vertailu tuntuu siksikin hölmöltä, vaikka Kirjonen periaatteen tasolla oikeassa onkin.
Suomessa eläinoikeusjärjestöt ovat taistelleet turkistuotantoa vastaan jo 1990-luvulta lähtien. Turkisten yhtäkkinen trendaaminen juuri nyt tuntuukin tämän valossa äärimmäisen turhauttavalta kun meillä olisi viimein erinomainen mahdollisuus lakkauttaa tämä eläinrääkkäykselle perustuva ala. Elämme hyvin yksilökeskeistä aikaa, ja puheet eläinten oikeuksista eivät paljon paina ihmisten mielissä kun pitää saada pukeutua uusimpien trendien mukaan. Ei, vaikka trendi olisi kuinka epäeettinen.